keskiviikko 9. huhtikuuta 2014

The end times are nigh?

Ruokakaupassa. Keski-ikäinen äijä tuijottaa silmillä mitkä eivät sano mitään. Hän seisoo haara-asennossa, kädet nyrkissä lanteilla hyllyrivin päässä. Tumma  parta peittää naamaa ja karvasotku jatkuu aukottomana päälaelle asti. Käänyn katsomaan taakseni, ehkä tuolla otuksella on kumppani mikä tottelee nimitystä "emäntä" (tuollaisilla outksilla ei ole vaimoa, se on joko akka tai emäntä joka keittää perunat,saatana!). Takana ei kuitenkaan näy muita ihmisiä ja mietin pitäisikö olla jokseenkin huolissaan tilanteesta. Häl huiluu, ripeä siirtyminen pisteestä A pisteeseen B yleensä auttaa asiaa. Tilanne toistui 6 kertaa. Sama mies tuijotti kädet puuskassa hyllyrivin päässä tai heti selän takana, ei hievahtanutkaan, ei räpäyttänyt silmiään eikä häkeltynyt kun jo muutkin kiinnittivät kaupassa huomiota alati seuraavaan varjoon. Lopulta kurvasin ihan helvetin lujaa vauhtia kaupan päästä toiseen kassalle, helpottuneena siitä että noin jähmeä otus ei varmasti liiku samaa tuntinopeutta. Latasin ostokset hihnalle ja yritin mahtua laittamaan ostoskoria omaan pinoonsa. Takanani oli heti hanurissa kiinni paksu nainen joka urahteli vokaalivoittoisia ääniä vaan ei liikahtanut kun sanoin "anteeksi, tämä kori pitäisi laittaa paikalleen". Ursula ei hievahtanutkaan vaan jatkoi pihisevää hengitystään ja inahteluja ja urahteluja. En yleensä kiinnitä valtavasti huomiota ihmisiin mutta nyt piti ihan katsoa mikä tämä tällainen tyyppi oli. Kaikki vaatteet olivat entisten oloasujen ja urheiluvaatteiden hybridejä aikakaudelta jolloin yhdisteltiin hapon keltaista ja shokkipinkkiä, hiukset olivat niin rasvaiset että en usko että ne tarvitsivat muotoilutuotteita lyhyeen takatukkastailiin. Naisen vieressä seisoi karvanaamainen mies joka tuijotti hievahtamatta, kädet nyrkissä vyötäröllä. Katsoin toisesta toiseen ja päättelin että jos nuo kaksi puuttuvan linkin edustajaa eivät ole jo kimpassa, evoluution väliinputoajat menettävät erinomaisen tsänssin tässä ja sihisin näille että aikooko kumpikaan liikahtaa vai seisotaanko tässä kenties vielä kovin monta hetkeä. Miehessä ei näkynyt mitään ymmärryksen merkkiä. Naisesta lähti osaksi tukahdetettu pihisevä, kimakka inahdus mutta yksikään kärry ei liikahtanut. Tarrasin sen... henkilön(?) ostoskärryyn ja hivautin sen raivona kuin pieni orava sivuun, paiskasin korin paikalleen ja ruimasin niiden otusten kärryn takaisin omaan paikkaansa. Nainen katsoi kauhuissaan minua "iik, ihmiskontakti, scottybeammeup!"- ilmeellä ja pönöttävä äijä kääntyi rasvaisen naisen puoleen ja urahti jotain. Naisesta pääsi huojentunut kurkkuääni.
Eilen naapurissa kävi 7 paloautoa, tuttavan reitittimestä (ei tässä maassa) löi salama heille sisälle, serveri oli kaatunut hetkeksi ja Mars oli oppositiossa Maahan. Mmm-hmm.

2 kommenttia:

Zepa kirjoitti...

Hyvinkin elokuvallinen kohtaus. Troma, ehkä.

Ajatuksen Palasia kirjoitti...

Painajaismainen kohtaus. Ihme otuksia. Jälkikäteen osasi kuvottaa vielä huolellisemmin.