Hengähdystauko

Syysloma.

Ihana syysloma.

Nolla sosiopaattista keskenkasvuista hillumassa koulukyydissä.

Nolla karvanaamaista asennevikaista kuskia. JEI!

Ainoastaan kahtena aamuna herätyskello herätti.

Neljänä aamuna en pedannut sänkyä (tätä ei tapahdu milloinkaan normaalisti)

Useita päiviä hiihtelin pyjamassa aamusta iltaan. Ymmärsin toki pysyä kokoomuslaisista todella kaukana.

Yksi inspiraation sanelema hiustenleikkuu.

Useita loistavia lukukokemuksia. Useat niistä ottivat sijaa yön hiljaisina tunteina.

Rekkakuskeja jäillä- JEEESSSSS!!!

Käsittämättömiä määriä pikakahvia juotuna.

Yksi huoneen järjestyksenvaihto suoritettu. Sen lisäksi kaksi suunniteltuna, master plan odottaa vahvistusjoukkoja toteutusvaiheeseen, heidän laskelmoitu saapumisajankohta on organisoitu heti viikon alkuun.

Ensi vuoden kalenterit tehty valmiiksi kansioon- uusi kansio myös tehty.

Talvirenkaat vaihdatettu. Laitoin mekon päälle, pääsin jonon ohi. Tepsii joka kerta.

Äärimmäinen määrä Simon´s catteja katsottu. Jälkikasvu sai loistovihjeen opettajalta. Erittäin fiksu opettaja muutenkin mutta tämä sinetöi luottamukseni.

Muutama mainitsemisen arvoinen päikkäri- kokemus.

Viisitoista senttiä paperityötä pinosta selätetty.

Summa summarum. Olen huomannut että huomattava määrä asioita ottaa tapahtuakseen, omalla painollaan, kun sen saa fundeerata kaikessa rauhassa tukka sekaisin, pyjama päällä (kaukana kokoomuslaisista), iso muki pikakahvia (koska sen valmistukseen ei tarvitse uhrata aikaa kuin nimellisesti) kädessä tietoisena siitä että mihinkään ei ole varsinaisen kiire. Ei vielä hetkeen.

Huomenna... herätys taas tuttuun tapaan viideltä. 

Oh well.

Bo Karpelan, Lehtiä syksyn arkistosta

Bo Karpelan, Lehtiä syksyn arkistosta.

En voi suositella tarpeeksi. 

Tätä kirjaa lukiessa täytyy pitää lukematon määrä tuumuu- taukoja jotta käsittäisi kokonaisuudessa kielikuvat, mitkä taitava kirjailija on maalannut. Tätä kirjaa täytyy murustella, palata takaisin luvuissa, sivuissa ja lauseissa, ymmärtääkseen.

Kirjaa säyttää haikeus, rehellisyys, lopullisuuden käsittäminen sekä rajaton lempeys omaa itseään kohtaan. 

Unta kohtaan, kuolemaa kohtaan.

 Otteita luvusta 31

Arkisto tallentaa elettyä elämää, käytettyjä tai tuhottuja ajatuksia, totuuksia, jotka aika on vahvistanut tai kumonnut, se sisältää muistiinpanoja, päiväkirjoja ja aikakauslehtiä. Arkiston käytävillä kuuluu heikko mutta yksitoikkoinen vaikerrus, valitus, siellä kimmeltää alituisessa liikkeessä oleva hienojakoinen faktojen pölypilvi. Arkistoihin kerääntyvät kuolleet ja heidän tekstinsä, tuli rypistää kirjeitä, myrskyaallot heittävät rantaan sinettejä ja dokumentteja, varjonkaltaiset tutkijat kumartuvat historian ylle sen maatessa ruumiina leikkauspöydällä valmiina vertavuotavaan analyysiin ja paljastavaan ruumiinavaukseen.

Kuuntelen: ikuisesti virtaavan veden heikko kumu ja tuulen humina puissa saavuttavat minut.

Keskeytän kirjoittamisen ja tarkastelen paperille panemiani sanoja, jotka ovat kuin jonkin tuntemattoman linnun jalanjälkiä. Toden totta: tämä ei ole mikään lokikirja, joka kertoisi meille, miten on edetty suurten merten aalloilla tai petollisten saaristoväylien vesillä. Lokakuu jupisee ikkunan takana, ja ilmassa kieppuvat ensimmäiset lehdet

Ylimitoitetun kunnianhimon sijaan tarvitaan unen ja todellisuuden välistä tasapainoa, näkemystä ja lujaa kättä, itsepintaisuutta ja sopusointua, yksinäisyydessä yhteisyyttä, yhteisyydessä yksinäisyyttä. Uneksitun täsmällisyys: aina jotain arvoituksellista, selittämätöntä. Sen minä kohtaan suurten mestareiden töissä. Sanomattoman.

Howdy

Pitkästä aikaa päivää. 

Koskapa aikaa on vierähtänyt, ajattelin aloittaa kovasti tärkeällä havainnolla. Isoihin kananmuniin on onnistuttu jalostamaan tuplakeltuaiset. Kysymys varmasti on ainoastaan munivien kanojen iästä eikä tällä missääään nimessä ole mitään tekemistä hormonien kanssa. Mmm-hmmm... 

Ei mitään yhteyttä 

On toki todennäköistä että rasiassa keskimääräinen 70% todennäköisyys tuplakeltuaisiin on täysin sattumanvaraista.

Mmm-hmmmm...